Matti Heininen (FI)

Pisaratekniikka

Teokseni Pisaratekniikka (sopraanolle, bassoklarinetille ja sellolle) tekstinä on Risto Oikarisen samanniminen runo. Kyseinen runo sisältyy hänen runokokoelmaansa Värioppi: pisaratekniikka; tulkoon seepianruskea mustepisara ja kolme mustekalan sydäntä ja silmät, ne eivät pisaroi; tulkoot taivaalle tummat pilvet ja parittelevien tervapääskyjen nopeat silmät ja sydämet; tulkoon havupuun siivilöimä sadepisara ja sadetta pitävän ihmisen sydän ja silmien hopea, ja hylkyhopea: pisara ilman syytä kuin tunnettu maailma

Sävellyksen taustalla on ajatus viivasta, joka muodostuu pisteistä — pisaroista. Viivan erottaa janasta se, että sillä ei ole alkua eikä loppua. Tällaisen piirteen kuvaaminen musiikin keinoin on haasteellista, ellei jopa mahdotonta, sillä musiikki on aina kiinni ajallisessa ulottuvuudessa; jostakin tullaan ja johonkin päädytään — ajan ulkopuolelle kurkistetaan hetkissä.

Niin ollen, jos halutaan kuvata musiikissa liikettä, jolla on suunta, muttei selkeää alkua tai loppua, on taisteltava musiikin ajassa etenevää luonnetta vastaan. Tässä teoksessa ajasta irrallaan olevat lineaariset kehityskulut kätkeytyvät ajassa tapahtuvien hahmojen epälineaarisuuksiin — viivat pisaroituvat.

Syvempänä pyrkimyksenä tämän ajatuksen taustalla on tavoittaa sellainen yllättävyyden ja täyttymyksen välinen balanssi, joka ei noudata laskenallisia, vaan taiteen sääntöjä.

Teos on omistettu sen kantaesittäjälle, sopraano Susanna Koskelle.

Konsertti 4, perjantai 4.9. klo 18.00, Balderin sali

B_HEININEN